Saaria ja siipiä

Tai Des Ils et des Elles eli  "(miespuolisia) Heitä ja (naispuolisia) Heitä"... mikä kuulostaa samalta kuin Des îles et des ailes, mistä johtuu otsikkosekoiluni. Heitä ja Heitähän on suomeksikin aika hilpeä sanaleikki!  Alkusekoilun jälkeen asiaan, eli viime postauksessa lupailemiini esitystunnelmiin: kyseessä oli Compagnie Sixièmetagen Pascal Renault:n (käsikirjoitus ja ohjaus) ja Jeff Bizieaun (koreografia) 45-minuuttinen tanssiteatteriteos, jota on työstetty viime lokakuusta asti.

Kymysyksiäkysmysyksiä

Takana on taas kerran vauhdikas viikko. Perjantaina pääsin pitkästä aikaa lavalle Des Ils et des Elles -teoksen ensi-illassa. Kyseessä oli tanssi- ja teatteriopiskelijoiden ja Compagnie Sixièmetagen yhteistyöprojekti, jonka tuloksena syntyi 45-minuuttinen teos. Lisää juttua luvassa myöhemmin, mahdollisesti kuvien ja ehkä jopa videon kanssa. Nyt vuorossa on kuitenkin ihanan Sassyn katalat kysymykset eli haaste: 11 kysymystä, joihin vastattuani esitän omat kysymykseni ja siirrän haasteen eteenpäin. 


1. Jos olisit vankilassa, miksi olisit joutunut sinne?
Olin murtautunut pariisilaiseen kattohuoneistoon, varastanut itselleni uuden vaatevaraston designer-liikkeistä ja taidetta seinille Musée d'Orsaysta (katso kohta kolme). Olisin oman elämäni Vadelmavenepakolainen à la française.


2. Mitä odotat kesässä 2012 eniten?
Valkoisia öitä eli Suomen kesää. Toistaiseksi tämän kesän suunnitelmiin kuuluu vain Tampere ja paljon tyhjää. Ja odotan myös sitä, että kesä vielä jatkuu ainakin kuukauden, kun syyskuussa palaan Nizzaan.


3. Minkä tunnetun maalauksen ottaisit seinällesi?
Schjerfbeckin Tanssiaiskengät. Tai minkä tahansa Dégas:n.

4. Milloin valvoit viimeksi koko yön?
Viikko sitten lauantaina meni aika lähelle, kun pääsin nukkumaan viideltä. Ihan oikeasti koko yön olen valvonut viimeksi ehkä 16-vuotiaana. Yökukkuminen ei vaan sovi minulle, kun unirytmi on luonnostaan sellainen, että vapaapäivinäkin herään 7-8 kieppeillä, ilman herätyskelloa. 

5. Oletko kokeillut Vanishia?
En. Saako sitä edes Ranskasta?

6. Haluaisitko ilmaisen One Piece jumpsuitin?
Joo. Käyttäisin niinä hetkinä, kun treenien ja suihkun jälkeen lahnailen puolikuolleena sohvalla tai sängyllä. (Mikä on oikeastaan sama asia, katso kohta kymmenen)

7. Kuinka monta kertaa olet muuttanut?
Kolme kertaa Tampereella ja kerran ulkomaille, eli yhteensä neljä. Nizzaan tosin muutin vain kahden matkalaukun kanssa, eli tavallaan vain puolittain. Kuukauden sisällä on edessä tavaroiden muuttaminen vuokravarastoon Nizzassa ja itseni muuttaminen Tampereelle kesäksi. Ja syksyllä takaisin Nizzaan. Huh.

8. Mihin tarinaan hyppäisit mukaan, jos se olisi mahdollista?
Harry Potter. Tarviiko tätä edes selitellä?

8. Mikä oli lempiaineesi yläasteella?
Historia. Ja se kiinnostaa edelleenkin.

9. Minkä kirjan luit viimeksi?
Arne Nevanlinnan Marie. 


"Kuinka on mahdollista, ettei ihminen muista omia häitään? Onko se merkki alzheimerista, josta ne kovaääniset nuoret tohtorit puhuvat - mitä he oikeastaan tekivät hänen huoneessaan - tai siitä toisesta sairaudesta, jonka nimen hän on unohtanut, alkaa P-kirjaimella. Häähuome oli pieni, kotona Brave Soldat'lla se ei ainakaan ollut, ehkä pienessä kappelissa tai chez Prètre, vähän ihmisiä, ja tapahtui jotain mille Laurent nauroi, onneksi vasta jälkeenpäin, nyt hän muistaa, Guillaumen polvistuessa paljastui että kengänpohjassa oli reikä.


Se oli yhtäaikaa sekä ihanaa ettäa kauheaa aikaa, hänen päänsä oli yhtä sekaisin kuin koko kaupunki --."


Tykkäsin!

10. Missä vietät eniten aikaa kotonasi?
Koska kämppä on minikokoinen niin vaihtoehtoja ei kamalasti ole. Vastaan siis sohvalla eli sängyssä, koska sänky taittuu sohvaksi. Tampereella kotona vietän eniten aikaa kesäisin terassilla ja talvisin olohuoneessa... sohvalla.

11. Jos sinulla olisi supervoimia, olisitko sankari vai roisto?
Olisin kiltti roisto. Sankarin täytyisi koko ajan olla töissä ollakseen sankari, roistona saisi tehdä mitä haluaa.


Seuraavaksi kysymykset Saaralle, ja The Harada Familian Annille. 


1. Mikä soi? 
2. Täydellinen ateria? 
3. Ketä tai mitä kaipaat?
4. Lapsuuden toiveammatti?
5. Haluaisitko muuttaa? Mihin?
6. Missä haluaisit olla juuri nyt?
7. Minkä elokuvan näit viimeksi?
8. Koska olet viimeksi käynyt museossa?
9.  Missä vietät eniten aikaa, jos kotiasi ei lasketa?
10. Jos olisit näkymätön yhden päivän ajan, mitä tekisit?
11. Jos lähtisit maailmanympärimatkalle, minkä kulkuvälineen valitsisit?


Ps. Anni, feel free to translate!

Uusia tuulia

Blogihiljaisuus ehti salakavalasti venähtää aivan laittoman pitkäksi. Parhaillaan käynnissä on yliopiston koeperiodi, ja ilmassa on uusia tuulia. Opiskelua ja muuta järjestelyä siis riittää, vaikka väliin onkin mahtunut myös lomaviikko, vappujuhlintaa ja rantapäiviä. Olen jo useampaan otteeseen aloittanut postausta, kirjoittanut muutaman lauseen ja lopettanut... Nyt on siis korkea aika kirjoittaa hiukan enemmän ja klikata lopuksi Julkaise-painiketta.

Aurinkoisten päivien alettua Nizza on herännyt off-season-horroksesta. Turistikausi on alkamassa, ja lämpö innostaa myös paikalliset liikenteeseen. Tekemistä riittää, koko ajan tapahtuu. Kaupunki ja ihmiset pyörivät aurinkoenergialla.

Kesä on vasta alussa, mutta ainakin minun ajatukseni ovat jo tulevassa syksyssä.

Irtisanoin asuntoni. Lähden Suomeen kesäkuun puolivälissä, eikä kesäajalta kannata maksaa vuokraa, varsinkin kun kämpän vaihto oli muutenkin suunnitelmissa. Toivon, että löydän ensi syksylle kämpän ja saan vuokrasopimuksen allekirjoitettua ennen lähtöä. Viime syksynä tulin kahden matkalaukun kanssa. Nyt en edes uskalla ajatella millainen tavaravuori minulle on vuoden aikana kertynyt. Muun muassa peiton, tyynyn, kirjakasan ja talvivaatteiden raahaaminen Suomeen ja takaisin ei oikein houkuta. Lieviä ahdistuksen hetkiä aiheuttaa myös se paperien pyörittely joka asunnon löytymistä väistämättä seuraa.

Asuntostressi sikseen, opiskelukuviot ovat selkiytyneet, ja vielä varsin miellyttävällä tavalla. Tänä vuonna olisin kaivannut opiskeluilta enemmän ihan puhdasta raakaa treeniä. Ensi vuonna sitä on luvassa runsaasti! Kävin huhtikuun alussa tekemässä auditionin Off Jazzilla, ja aloitan siellä syksyllä ammatillisen linjan opinnot. Samalla jatkan kandin suorittamista yliopistolla. Lukujärjestyksien sumplimisen yhteensopiviksi mahdollistaa contrôle terminale, eli joidenkin teoria-aineiden suorittaminen loppukokeessa. Työmäärä tulee silti varmasti olemaan melkoinen. Palkintona odottaa kaksi tutkintoa. Hyvät tuulet puhaltavat.

workshopx2

Ballets de Monte-Carlo (BMC) ja Monaco Dance Forum järjestivät kuluneella viikolla workshopeja BMC:n  Maillot/Chouinard/Verbruggen -illan tiimoilta. Osallistuin tunneille perjantaina ja lauantaina. Perjantain workshopin piti Compagnie Marie Chouinard:in tanssija Carol Prieur, joka oli harjoituttanut Chouinard:in bODY_rEMIXin BMC:lle. Tutustuin Chouinard:in työhön ensimmäistä kertaa alkuvuodesta, kun analysoimme bODY_rEMIXä yliopistolla. Olin sanaton, vaikuttunut ja ihmeissäni; mistä pulppuavat koreografin ideat, uskomaton ja jopa hullu luovuus? Perjantaina aloin ymmärtää hiukan. Carol aloitti sanomalla: "just forget about doing right or wrong, let's just play and enjoy it!" 

Chouinard:in tapa tehdä koreografiaa perustuu pitkälti improvisaatioon, vaikka valmiissa teoksissa valtaosa liikkeestä on kirjoitettua. Koreografian opettelun sijaan keskityimme improvisaatioon, hengitykseen ja ääneen.Useimmitenhan tanssijat ovat lavalla hiljaa, mutta Chouinard käyttää hengitystä ja ääntä paljon sekä improvisaatiossa että lavalla. Tehostettu hengitys ja epämääräinen mölinä muuttivat heti sitä, miltä keho tuntuu kun tanssii. Tietoisuus keskustasta ja liikkeestä lisääntyivät. Lisäksi äänellä voi tehostaa dynamiikkoja ja liikelaatuja. Monet harjoitukset olivat periaatteessa yksinkertaisia, tai minulle entuudestaan jossain muodossa tuttuja, mutta lähestymistapa ja ideat olivat uusia. Carol myös itse tanssi ja demonstroi harjoituksia, ja hänen liikelaatunsa, läsnäolonsa ja kekseliäisyytensä olivat upeaa katsottavaa, uskomattomasta kehonhallinnasta puhumattakaan.

Lauantaina improilu vaihtui aavistuksen verran klassisempiin kuvioihin kärkitossut jalassa. BMC:n balettimestarit opettivat workshopissa otteita Jean-Christophe Maillot:n baletista Vers un pays sage. Maillot:n koreografia on teknistä, tarkkaa ja ehdottoman fyysistä. Haastetta riittää, kun yrittää tavoittaa oikean linjan ja luoda täydellisen kuvan, mutta kuitenkin pitää liikkeen jatkuvana ja musikaalisena. Opettajat jakoivat korjauksia, myös henkilökohtaisia, anteliaasti, mikä ei aina ole itsestäänselvää. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja video vielä enemmän kuin kuva, seuraavaksi BMC:n tyylinäyte.

Vers un pays sage

Tanssin katsominen on ihanaa, mutta itse tekeminen on vielä mahtavampaa. 

workshop x 2 = one happy dancer inspired

Sadepäiviä ja tanssiherkkuja

Tänään kastuin läpimäräksi ennen aamun treenitunteja. Treenivaatteet sentään säilyivät laukussa kuivahkoina. Muutaman tunnin hikoilun jälkeen vetäsin märät vaatteet takaisin päälle ja kastuin vielä enemmän. Tällä viikolla on muutenkin ollut sateista, eikä tulevien päivien sää näytä yhtään paremmalta. Kuuman suihkun jälkeen olo on huomattavasti mukavampi. Varsinkin, kun kupissa on vihreää teetä ja lautasella biscuits fourrés au noisette, eli maailman parhaita keksejä, joissa on nutellaa sisällä. Rakastan nutellaa ja himoitsen kaikkea, missä on hasselpähkinää. Hasselpähkinähulluuteni juuret ovat varmaankin Fazerin Geisha-suklaassa, mutta täyteen mittaansa se on paisunut vasta täällä Ranskassa. Ja pähkinöiden ja suklaan kanssa täytyy saada vihreää teetä, mieluiten mintulla tai jasmiinilla maustettua.

Suklaat, pähkinät ja jasmiinit sikseen, tanssiherkkujakin lähiaikoina tarjolla runsaasti! Viime keskiviikkona olimme luokkani kanssa katsomassa Nizzan oopperan baletin harjoituksia Diacosmie-salissa. Oopperatalohan sijaitsee keskustassa, mutta vanhassa rakennuksessa ei ole tarpeeksi tilaa puvustolle ja kunnollisille harjoitussaleille. Diacosmie on siis Oopperan "tuotantokeskus", jossa produktiot valmistellaan ja harjoitellaan, ja jossa myös baletti treenaa päivittäin. Harjoitusten seuraaminen on aina älyttömän mielenkiintoista. Tällä kertaa meneillään oli yleisöharjoitus, eli tanssijat esittivät otteita baleteista, mutta niitä ei toistettu, eikä yleisön nähden annettu korjauksia. Keskeneräisyyen huomasi lähinnä puvustuksesta; joidenkin tanssijoiden esiintymisasut olivat valmiit, osalta puuttui koristeita, ja osa tanssi tavallisissa treenivaatteissa. Seurue harjoitteli uutta ohjelmaansa 2 Russes à Paris, jossa on Serge Lifarin ja George Balanchinen koreografioita. Ensi-ilta on keskiviikkona, ja suunnitelmissa on mennä katsomaan balettia torstaina.

bODY_rEMIX

Ensi viikonloppuna tapahtuu myös Monacossa. Les Ballets de Monte Carlo esittää kolmen teoksen illan Maillot-Chouinard-Verbruggen. Yksi teoksista on Marie Chouinardin baletti bODY_rEMIX/les_vARIATIONS_gOLDBERG, joka on äärettömän mielenkiintoinen ja mielipiteitä jakava teos. Koreografia venyttää baletin käsitteitä aivan uudelle tasolle, mutta voi olla rajua ja raskastakin katsottavaa. 45-minuuttinen baletti löytyy kokonaisuudessaan YouTubesta, jos joku sattui kiinnostumaan. Nyt tosin näyttää pahasti siltä, että triple bill jää näkemättä, koska 20.30 alkavista iltanäytöksistä kotiin kulkeminen on hankalaa, ja sunnuntain iltapäivänäytös on loppuunmyyty. Pääsen kuitenkin fiilistelemään Jean-Christophe Maillot:n ja Marie Chouinard:in koreografioita workshopeissa perjantaina ja lauantaina. Kyllä kelpaa!

Ensi viikkoa ja auringonpaistetta odotellen...